Sit me mentiin keskustaa ja siellä reivattii

Totesin, että olen tässä ikävässä välivaiheessa. Mopoilu on noloa (kuka kehtaa ajaa 3 vuotta nuoremman veljen kavereiden kanssa kylillä kun häviit salee viivoilla alamäkeen 55km/h kulkevalla skopallas?) ja autokorttikaan ei vielä taskuun pääse, vaikkakin autokoulun vois jo aloittaa. Ei vaa oo saanu aikaiseks. Ehkä joskus, ehkä.

No millä sit voi liikkuu kun asuu käpykylässä jossa bussit on riistohintaisia ja kävellä ei jaksa paria kilsaa enempää. Tarvitsin fillarin. Kahdelle edelliselle kävi huonosti. Toisen talkkari tod.näk. heitti kaatikselle ja toinen pöllittiin. Molemmat jotai romusia mummopyöriä, mut nii himputin hyviä. Onneksi uus pyörä löytyi lähempää kun uskoinkaan, poikaystävän hallin nurkasta pölyttymästä.

Uusi rakkauteni on kaikkea mitä oikeastaan toivoinkin ja enemmän. Se on ilmainen, vanha, vaihteeton/1-3 vaihteinen ja täyttää kaikki mummopyörän kriteerit. Haaveilin vanharunkoisesta Joposta. Huuto.netissä ihmiset pyytää niistä kauheita hintoja! Siinä se nyt sitten on mulla. Oikea Original Hartwall Jaffa Jopo, kui siistii! Lisäksi tuo keltainen väri ei oo yhtään pahitteeksi ;)

Korjatessa poistettiin rikkinäiset vaihteet, korjattiin jarrut, ostettiin uus sisä- ja ulkokumi ja sitten sahattiin tangosta päät pois. Siinä oli järkyttävä sarvitanko joka käänty alaspäin. Se sit poikki ja kaupasta parilla eurolla tollaiset tulpat päällä.

Kyllä nyt kehtaa taas kruisailla. Kuka lähtee viivoille?